In English

Autoliikenteen päästöt

Autojen päästöillä tarkoitetaan yleensä pakokaasupäästöjä sekä polttoaineen palamistuotteena syntyviä hiilidioksidipäästöjä. Lainsäädännöllä säänneltyjä pakokaasupäästöjä ovat  hiilimonoksidi- (CO), hiilivety- (HC), typenoksidi- (NOx) ja pienhiukkaspäästöt (PM). Hiilidioksidipäästöille ei ole lainsäädännöllistä enimmäisrajaa, mutta niiden määrää säännellään Euroopassa valmistajille asetetuilla päästötavoitteilla. Euroopassa on hiilidioksidipäästövaatimukset (CO2) ovat muita maanosia suurempia. Yhdysvalloissa puolestaan on maailman tiukimmat säänneltyjen päästöjen vaatimukset.

Hiilidioksidipäästöt ovat merkittävin kasvihuonekaasupäästö. EU pyrkii vähentämään liikenteen hiilidioksidipäästöjä asettamalla uusille henkilö- ja pakettiautoille valmistajakohtaiset CO2-päästötavoitteet, jotka koskevat vuosia 2012-2021. Vuoden 2015 tavoitearvo oli keskiarvo 130 g/km eli 5–5,5 l/100 km. Vuodelle 2021 EU:n vastaava tavoite on 95 g/km. Keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö esimerkiksi Suomessa oli vuonna 2016 oli 120,6 g/km. EU-komissio valmistelee parhaillaan vuoden 2021 jälkeisille vuosille päästöjä koskevia raja-arvoja.

Suomessa on autoissa käytössä kodinkoneista tuttu EU-lainsäädännön mukainen energiamerkintä. Energiamerkinnän tavoitteena on auttaa auton ostajia eri automallien mallisarjojen sisällä olevien moottorivaihtoehtojen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vertailussa. Energiamerkinnät on koottu Trafin Autovertaamoon.

Tulevina vuosikymmeninä autokannan käyttövoima laajenee vaihtoehtoisiin ja energiatehokkaampiin polttoainevaihtoehtoihin. Hiilidioksidipäästöjä vähentäviä ajoneuvoteknologioita ovat mm. sähkö- ja hybridiautot sekä polttokennoteknologia. Polttoaineissa vastaava kehitys johtaa kohti uusiutuvia polttoaineita tai niiden komponentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi biopohjaiset dieselpolttoaineet ja etanoli.

Hiukkaset eli partikkelit ovat pieniä nestemäisiä tai kiinteitä hiukkasia, joita syntyy palotilassa. Terveysvaikutuksiltaan haitallisimpia ovat ns. pienhiukkaset.

Bensiinikäyttöisissä autoissa katalysaattorit ovat vähentäneet hiukkaspäästöjä ja muitakin säänneltyjä päästöjä huomattavasti. Dieselmoottoreiden hiukkaspäästöjä on vähennetty polttoaineita ja moottoritekniikkaa kehittämällä ja pakokaasuja edelleen puhdistavat hiukkassuodattimet ovat yleistymässä.

Typen oksideja syntyy moottorin palotilan korkeassa lämpötilassa ja paineessa, kun ilman typpi yhtyy happeen. Typen oksidien kokonaispäästöistä typpimonoksidin osuus on noin 90 prosenttia ja typpioksidin noin 10 prosenttia. Typpimonoksidi reagoi kuitenkin ilmakehään vapautuessaan hapen kanssa ja muodostaa ilmakehässä typpidioksidia. Typpidioksidi vaikuttaa haitallisesti hengityselinten toimintaan. Typen oksidipäästöt ovat ongelmallisia erityisesti dieselautoilla, joissa niiden määrää on vähennetty erilaisilla pelkistävillä katalysaattoreilla kuten SCR-järjestelmällä.

Hiilimonoksidipäästöjen pääasiallisena lähteenä ovat vanhat bensiinikäyttöiset henkilöautot. Hiilimonoksidi on terveysriski vain erityisolosuhteissa, kuten tunneleissa ja pysäköintilaitoksissa, joissa häkä ei pääse reagoimaan ilmakehän hapen kanssa eikä näin ollen nopeasti muutu hiilidioksidiksi.

Noin puolet Suomen hiilimonoksidipäästöistä on peräisin liikenteestä. Kaupungeissa pääosa hiilimonoksidipäästöistä johtuu liikenteen pakokaasupäästöistä. Katalysaattorit vähentävät CO-päästöjä huomattavasti.

Pakokaasupäästöjen mittaus muuttuu EU:ssa vaiheittain

Uusi YK:n valmistelema maailmanlaajuisesti henkilö- ja pakettiautojen tyyppihyväksynnässä sovellettava WLTP-päästömittaus (Worldwide Harmonised Light Vehicles Test Procedure) korvaa syyskuusta 2017 alkaen vaiheittain nykyisen NEDC-ajosykliin perustuvan mittauksen. Henkilö- ja pakettiautojen päästöjä on EU:ssa aiemmin säännelty ns. NEDC (New European Driving Cycle) -testissä saatujen arvojen perusteella. NEDC-mittaus tehdään laboratorio-olosuhteissa tarkoin määritellyin ajovastuksin.

WLTP-mittaus kuvaa aiempaa paremmin todellisessa liikenteessä syntyvä päästöjä. Ajosykli on aiempaa vaihtelevampi ja pidempi ja siinä on enemmän suurella nopeudella ajettavia vaiheita. Mittaus tehdään edelleen laboratoriossa, mutta mittausolosuhteet ovat huomattavasti tarkemmin säänneltyjä. Lisäksi EU ottaa syyskuussa 2017 käyttöön myös liikenteessä tehtävän RDE-ajosyklin, jolla täydennetään WLTP-mittausjärjestelmää.

Euroopassa säännellyt päästöt on määritelty ns. Euro-päästöluokituksissa. Mitä alemmaksi säänneltyjä päästöjä pyritään laskemaan, sitä vaikeampaa on samanaikaisesti vähentää polttoaineenkulutuksesta suoraan riippuvia hiilidioksidipäästöjä. Jotta saadaan säännellyt päästöt mahdollisimman alas, ei moottoria voida käyttää optimitehoalueella, mikä johtaa usein hiilidioksidipäästöjen kasvuun. Teknologia molempien päästölajien vähentämiseksi on viime vuosina kehittynyt nopeasti.

Kun puhutaan pakokaasupäästöistä, on tärkeää erottaa toisistaan hiilidioksidipäästöt ja ns. säännellyt päästöt. Suomessa autovero määräytyy auton arvon ja hiilidioksidipäästöjen perusteella. Ajoneuvoveron perusvero määräytyy auton hiilidioksidipäästön perusteella ja hiilidioksiditiedon puuttuessa massan perusteella. Säännellyt päästöt eivät ole auton verotukseen vaikuttava komponentti.

Päästöjä koskevaa terminologiaa

Säännelty päästö = epätäydellisen palamisen seurauksena syntyvä yhdiste (CO, HC, NOx, PM). Euroopassa säännellään Euro-luokituksella (uusille autoille pakollinen Euro 6 -päästöluokka). Yhdysvalloissa on maailman tiukimmat säänneltyjen päästöjen rajat

Hiilidioksidi = polttoaineen palamistuloksena syntyvä kasvihuonekaasu. Euroopassa on maailman tiukimmat rajat niin vero-ohjauksessa kuin EU:n autonvalmistajille asettamissa sitovissa malliston keskimääräisissä CO2-päästöjen raja-arvoissa.

Kuka mittaa tyyppihyväksynnän päästöt? Mittauksen tekevät EU:ssa kansallisen tyyppihyväksyntäviranomaisen ilmoittamat/hyväksymät riippumattomat tutkimuslaitokset. Euroopassa esimerkiksi saksalainen TÜV, ranskalainen UTAC CERAM ja espanjalainen IDIADA tekevät tyyppihyväksyntämittauksia. Yhdysvalloissa päästöjä sääntelevä tyyppihyväksyntäviranomainen on Environmental Protection Agency (EPA).

Miten nämä päästöt mitataan? Mittaus suoritetaan laboratoriossa. Mittauksessa simuloidaan kaupunki- ja maantieajoa tarkalleen viranomaisen/lainsäädännön määrittelemän ajosyklin mukaisesti. Mittaussyklinä EU:ssa käytetty NEDC-sykli (New European Drive Cycle) on syyskuussa 2017 vaihtunut YK:n valmistelemaan WLTP-ajosykliin (Worldwide Harmonised Light Vehicle Test Procedure), joka kuvaa paremmin todellisissa ajotilanteissa syntyviä päästöjä. Laboratoriotestiä täydentää EU:ssa todellisessa liikenteessä tehtävä päästömittaus (RDE, Real Driving Emissions -testi).

Autovero = Kertaluontoinen vero, joka maksetaan auton ensirekisteröinnin yhteydessä. Määräytyy auton arvon ja hiilidioksidipäästön perusteella. Suomessa on EU-maiden toiseksi korkein auton hankinnan vero.

Ajoneuvoveron perusvero = Auton omistamisesta maksettava vero, joka määräytyy päiväperusteisesti hiilidioksidipäästön tai auton kokonaispainon perusteella liikennekäytössä olon ajalta.

EU-kulutus = Autonvalmistajan tyyppihyväksyntäviranomaisen ilmoittamassa/hyväksymässä tutkimuslaitoksessa teettämä kulutustesti. Sen sisältö määritellään tyyppihyväksyntädirektiivissä. EU-kulutus on direktiivissä määritellyn mittaussyklin mukainen kulutustesti, jonka perusteella erilaisten autojen kulutusta voidaan vertailla.

Pakokaasupäästöjen mittaus katsastuksessa = Dieselkäyttöisille autoille tehdään katsastuksessa savutusmittaus, jossa kuormittamatonta moottoria kiihdytetään polttoaineen ruiskutuksen katkaisun pyörimisnopeuteen asti. Tällöin syntyvästä pakokaasusta mitataan sen valonläpäisykykyä, jolle on asetettu raja-arvot. Savutusmittauksella voidaan todeta moottorin kunto, mutta sillä ei ole mitään tekemistä auton tyyppihyväksynnässä tehtävän päästömittauksen kanssa.


print