Ajoneuvovero
Ajoneuvovero jakaantuu perusveroon ja käyttövoimaveroon, jota peritään muista kuin bensiiniä käyttävistä henkilö-, paketti- ja kuorma-autoista.
Ajoneuvoveron keräämisestä vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on velvollinen suorittamaan ajoneuvosta ajoneuvoveroa rekisteriin merkityltä omistus- tai haltijuusajaltaan. Jos rekisteriin on merkitty sekä omistaja että haltija, verovelvollinen on haltija.
Ajoneuvovero kerätään tyypillisesti vuodeksi etukäteen, jolloin perittävä vero sisältää veron muutosvaiheessa eri taulukoiden mukaan määrättyjä päiväkohtaisia veroja.
Ajoneuvoveron perusvero
Ajoneuvoveron perusvero perustuu auton valmistajan ilmoittamaan tyyppihyväksynnän yhteydessä tehtyjen normisyklin mukaisten mittausten aikaiseen hiilidioksidipäästöjen määrään tai ajoneuvon kokonaismassaan.
Perusvero määräytyy tyyppihyväksynnässä määritetyn hiilidioksidipäästön perusteella
- henkilöautolla, jonka kokonaismassa on enintään 2 500 kg ja joka on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1.1.2001 tai sen jälkeen
- henkilöautolla, jonka kokonaismassa on yli 2 500 kg ja joka on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1.1.2002 tai sen jälkeen
- pakettiautolla, jos auto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 1.1.2008 tai sen jälkeen.
Jos ajoneuvo on otettu käyttöön ennen edellä mainittuja ajankohtia tai sille ei ole määritetty tyyppihyväksynnässä hiilidioksidipäästöä, perusvero määräytyy ajoneuvon kokonaismassan perusteella.
Ajoneuvoveron perusveron määrä on 53,29 – 654,44 euroa vuodessa auton hiilidioksidipäästöistä riippuen. WLTP-mittauksen mukaisesti tyyppihyväksyttyjen autojen ajoneuvovero perustuu ajoneuvoverolain verotaulukkoon 1A.
Kokonaismassan perusteella määräytyvä perusvero on 222,65—632,18 euroa vuodessa. Vero on 222,65 euroa, kun ajoneuvon kokonaismassa on enintään 1 300 kilogrammaa ja 632,18 euroa, kun kokonaismassa on 3 401 kilogrammaa tai enemmän. Kokonaismassaan perustuva vero on määritetty sadan kilogramman välein. Kokonaismassan mukaan määräytyvä vero on jonkin verran alempi kuin hiilidioksidipäästön perusteella määräytyvä vero.
Ajoneuvoveron käyttövoimavero
Ajoneuvoveron käyttövoimaveroa kannetaan henkilö-, paketti- ja kuorma-autoista, jotka käyttävät polttoaineena muuta kuin moottoribensiiniä. Valtiontaloudellisen tarkoituksensa lisäksi käyttövoimaverolla tasoitetaan eri tavoin verotettuja polttoaineita käyttävien henkilöautojen erisuuruisia käyttökustannuksia autoilijoille.
Henkilöautojen käyttövoimaveron taso on yhteydessä liikennepolttoaineiden verotasoon. Pakettiautojen ja kuorma-autojen käyttövoimaverolla ei ole vastaavaa verotusta tasaavaa vaikutusta. Kuorma-autojen käyttövoimavero toteuttaa EU:n lainsäädännössä edellytetyn raskaiden ajoneuvojen vuotuisen veron keräämisvelvoitteen.
Dieselkäyttöisten henkilöautojen käyttövoimavero on 5,5 senttiä/vrk auton jokaiselta alkavalta 100 kilogrammalta. Sähköautoilla käyttövoimaveron määrä on 1,5 senttiä/vrk, ladattavilta bensiinihybrideiltä 0,5 senttiä/vrk, ladattavilta dieselhybrideiltä 4,9 senttiä/vrk ja metaania käyttäviltä autoilta 3,1 senttiä/vrk jokaista alkavaa 100 kiloa kohti.
Kuorma-autoilla käyttövoimavero riippuu akselien määrästä sekä siitä, käytetäänkö kuorma-autoa puoliperävaunun tai varsinaisen perävaunun vetoon.
Ajoneuvoveron historia ja tausta
Ajoneuvojen käytön verotus alkoi Suomessa jo vuonna 1922, jolloin autoista alettiin leimaverolakiin perustuen periä moottoritehoon suhteutettua veroa. Ajoneuvoveroa uudistettiin 1930-luvun lopulla, kun verotasoltaan huomattavasti edullisempaa dieselöljyä käyttävät autot alkoivat yleistyä. Ns. käyttövoimaveroa alettiin periä polttoaineen alemman verotason kompensoimiseksi muilta kuin bensiiniä käyttäviltä henkilö- ja pakettiautoilta. Moottoriajoneuvovero muutettiin samalla ajoneuvon omamassan tai kokonaispainon perusteella määräytyväksi.
Vuonna 1965 bensiinikäyttöiset ajoneuvot vapautettiin kokonaan ajoneuvoverosta. Vuonna 1976 valtiontaloudellisista syistä kaikilta liikennekäytössä olevista yksityisessä käytössä olevista henkilöautoista kannettiin erityinen kokonaispainoon perustuva käyttömaksu, joka oli käytössä vain yhden vuoden.
Keväällä 1993 autoveroa alennettiin ja alentunut verokertymä päätettiin korvata kaikkia henkilö- ja pakettiautoja koskevalla vuotuisella ajoneuvoverolla. Uusista autoista kerättiin aluksi suurempaa ajoneuvoveroa, koska niiden hankinnassa oli sovellettu alempaa autoveron tasoa.
Ajoneuvovero jaettiin perusveroon ja käyttövoimaveroon vuoden 2004 lakiuudistuksessa ja laki muuttui samalla päiväkohtaiseksi veroksi. Vuoden 2007 lakiuudistuksessa ajoneuvovero muutettiin hiilidioksidipäästöistä riippuvaksi, mutta laskentatapa muuttui vasta vuonna 2011 tietojärjestelmämuutosten viemän valmisteluajan vuoksi. Veron määrä on määritetty erikseen jokaiselle hiilidioksidigrammamäärälle.
Käyttövoimaveron perusteena on ollut dieselpolttonesteen bensiiniä alempi verotus, joka on kuljetusalan kannalta tärkeä kilpailutekijä.