Autoliikenteen päästöt

Autojen päästöillä tarkoitetaan yleensä pakokaasupäästöjä sekä polttoaineen palamistuotteena syntyviä hiilidioksidipäästöjä. Lainsäädännöllä säänneltyjä pakokaasupäästöjä ovat  hiilimonoksidi- (CO), hiilivety- (HC), typenoksidi- (NOx) ja pienhiukkaspäästöt (PM). Hiilidioksidipäästöille ei ole lainsäädännöllistä enimmäisrajaa, mutta niiden määrää säännellään Euroopassa valmistajille asetetuilla päästötavoitteilla. Euroopassa on hiilidioksidipäästövaatimukset (CO₂) ovat muita maanosia suurempia. Yhdysvalloissa puolestaan on maailman tiukimmat säänneltyjen päästöjen vaatimukset. Hiilidioksidipäästöt ovat merkittävin kasvihuonekaasupäästö.

Suomessa on autoissa käytössä kodinkoneista tuttu EU-lainsäädännön mukainen energiamerkintä. Energiamerkinnän tavoitteena on auttaa auton ostajia eri automallien mallisarjojen sisällä olevien moottorivaihtoehtojen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vertailussa. Energiamerkinnät on koottu Traficomin Autovertaamoon.

Tulevina vuosikymmeninä autokannan käyttövoima laajenee vaihtoehtoisiin ja energiatehokkaampiin polttoainevaihtoehtoihin. Hiilidioksidipäästöjä vähentäviä ajoneuvoteknologioita ovat mm. sähkö- ja hybridiautot sekä polttokennoteknologia. Polttoaineissa vastaava kehitys johtaa kohti uusiutuvia polttoaineita tai niiden komponentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi biopohjaiset dieselpolttoaineet ja etanoli.

Pakokaasupäästöjen mittaus muuttuu EU:ssa vaiheittain

Uusi YK:n valmistelema maailmanlaajuisesti henkilö- ja pakettiautojen tyyppihyväksynnässä sovellettava WLTP-päästömittaus (Worldwide Harmonised Light Vehicles Test Procedure) korvaa syyskuusta 2017 alkaen vaiheittain nykyisen NEDC-ajosykliin perustuvan mittauksen. Henkilö- ja pakettiautojen päästöjä on EU:ssa aiemmin säännelty ns. NEDC (New European Driving Cycle) -testissä saatujen arvojen perusteella. NEDC-mittaus tehdään laboratorio-olosuhteissa tarkoin määritellyin ajovastuksin.

WLTP-mittaus kuvaa aiempaa paremmin todellisessa liikenteessä syntyvä päästöjä. Ajosykli on aiempaa vaihtelevampi ja pidempi ja siinä on enemmän suurella nopeudella ajettavia vaiheita. Mittaus tehdään edelleen laboratoriossa, mutta mittausolosuhteet ovat huomattavasti tarkemmin säänneltyjä. Lisäksi EU on ottanut syyskuussa 2017 käyttöön myös liikenteessä tehtävän RDE-mittauksen, jolla täydennetään WLTP-mittausjärjestelmää.

Euroopassa säännellyt päästöt on määritelty ns. Euro-päästöluokituksissa. Mitä alemmaksi säänneltyjä päästöjä pyritään laskemaan, sitä vaikeampaa on samanaikaisesti vähentää polttoaineenkulutuksesta suoraan riippuvia hiilidioksidipäästöjä. Jotta saadaan säännellyt päästöt mahdollisimman alas, ei moottoria voida käyttää optimitehoalueella, mikä johtaa usein hiilidioksidipäästöjen kasvuun. Teknologia molempien päästölajien vähentämiseksi on viime vuosina kehittynyt nopeasti.

Tyyppihyväksynnän päästömittauksia tekevät EU:ssa kansallisen tyyppihyväksyntäviranomaisen hyväksymät riippumattomat tutkimuslaitokset. Euroopassa esimerkiksi saksalainen TÜV, ranskalainen UTAC CERAM ja espanjalainen IDIADA tekevät tyyppihyväksyntämittauksia. Yhdysvalloissa päästöjä sääntelevä tyyppihyväksyntäviranomainen on Environmental Protection Agency (EPA).