Vety liikenteen energianlähteenä

Tieliikenteen energiajärjestelmän lopullisena tavoitteena pidetään yleisesti vetytaloutta. Matkalla vetytalouteen on kuitenkin vielä useita teknisiä ja taloudellisia esteitä.

Vetyä pidetään lupaavana vaihtoehtoisena polttoaineena, koska ainoa siitä aiheutuva päästö on vesihöyry. Vedyllä on suuri energiasisältö massayksikköä kohti, ja sitä voidaan varastoida suhteellisen helposti. Haittapuolena on kaasumaisen vedyn pieni tiheys, jonka vuoksi varastointi ja kuljetus ovat ongelmallisia.

Vetyä ei esiinny luonnossa sellaisenaan, vaan se on useimmiten sitoutunut vedeksi. Vedyn erottaminen vedestä vaatii enemmän energiaa kuin vedyn käytöstä polttoaineena voidaan liike-energiana saada. Näin ollen vedyn energiataloudellinen tuottaminen edellyttäisi, että saatavilla olisi rajattomasti uusiutuvaa energiaa. Vetyä voidaan tuottaa myös hiilivedyistä, kuten metanolista. Vetyä syntyy nykyisin myös monien teollisuusprosessien sivutuotteena.

Vetyä voidaan tuottaa monilla teknologioilla useista primäärienergialähteistä, joista monet ovat uusiutuvia. Vähähiilisistä teknologioista esimerkiksi uusiutuvaa sähköä käyttävä elektrolyysi ja biomassan kaasutus ovat vaihtoehtoja vedyn tuottamiseksi.

Vetyä voidaan käyttää joko sähkön tuottamiseen polttokennossa tai sellaisenaan polttomoottorin energianlähteenä. Polttokennotekniikalla toimivissa sähköautoissa energia voidaan varastoida akkujen sijasta vetyyn. Polttokennon energiaketjun päästöt riippuvat siitä, kuinka vety on tuotettu.